Mittaamisen jäljeen harjoiteltiin piirtämistä, ja siinä riittäisikin sitten harjoiteltavaa. En ole koskaan pinnallakaan ollut parhaimmillani kynä kädessä, ja vedessä hommaan liittyy vielä erinäisiä lisävastuksia.
Jos lyijykynästä päästää vedessä irti, se kelluu. (Kuva: S. Wessman 2012)
Piirrustusalusta, millimetripaperi ja mittanauha olivat jo mittaustehtävistä tuttuja, mutta nyt otettiin vielä lisäavuksi taittomittoja ja tuumastukkeja. Ajatus oli virittää rullamitta kahden tunnetun mittapisteen välille, ja muodostaa tuumastukkien avulla näppäriä neliömetrin ruutuja ylhäältä katsellen piirrettäviksi. Yhden mitan avulla olisi vielä voinut ottaa tarkempia tietoja siitä, millä etäisyydellä mikäkin asia toisistaan sijaitsi, mutta sen osuuden tunnustan jättäneeni lähes kokonaan väliin.
Tuumastukin asettelua, etualalla peruslinjana toiminut rullamitta. (Kuva: S. Wessman 2012)
Piirtäminen ei ollut helppoa. Suhteessa siihen, että maalla piirtäisi kaivausaluetta ruudun reunalla seisten, josta siis en työtehtävänä erityisemmin pidä:
- korkeuserot olivat paikoin aika suuret, sillä hylkyä ei suinkaan ole kaivettu tasoon, vaan siinä on esimerkiksi pystyssä olevia puuosia
- mitat voivat melko helposti kellahtaa pois paikoiltaan
- piirtäjä ajelehtii melko helposti pois paikaltaan, jos on yhtään virtausta tai vaikeuksia pitää tasapaino
- paksut hanskat kädessä on tavallistakin vaikeampi piirtää
jne seli seli. Oikeasti en ole hyvä piirtäjä hyvissäkään olosuhteissa. Jotain räpellyksiä silti saimme aikaiseksi.
Ylhäällä mittakaavaan 1:10 piirrettyjä ruutuja, alla oikeanpuoleinen on pienennetty käytännöllisempään mittakaavaan 1:20. Mustat suhrut kertovat, ettei veden alla oikein voi kumittaa. (Loput kuvat: J. Sahramaa 2012)
Useampi vierekkäinen ruutu on puhtaaksipiirretty pinnalla ja liitetty toisiinsa tunnettujen koordinaattipisteiden avulla. Piirtäjien tyylit poikkesivat toisistaan, mutta joidenkin puuosien liittyminen toisiinsa oli oikeasti hahmotettavissa.
Näitä piirroksia tehtiin tällä kertaa ihan vain harjoituksen vuoksi, niitä ei ollut tarkoitus käyttää mihinkään erityisiin tutkimuksellisiin tarkoituksiin. Sen sijaan mahdollisesti ihan oikeaan käyttöön (lue: arkistoon) oli menossa erään rantaan ajautuneen hylyn rakenneosan 1:1 piirros, jonka tekemistä myös opettelimme. Homman idis oli, että piirrettävä kohde oli pleksipöydän alla, ja piirrosta tehtiin isolle muovikalvonpalalle erivärisillä kalvotusseilla. Sopiva piirrettävä linja löytyi laserkynän avulla.
John demonstroi tässä lavastetussa kuvassa 1:1 dokumentaatiota laserkynän avulla.
Lähikuva: punainen piste näkyi sekä kalvon pinnassa että alhaalla piirrettävässä esineessä. Eri asiat piirrettiin eri väreillä.
Kaiken kaikkiaan en yhtään ihmettele, että teknologian kehittyessä hidasta ja taitoa vaativaa piirtämistä pyritään enenevissä määrin välttelemään. Valokuvaaja Erik ja John kuvasivat hylyn melkein joka kohdasta ja saivat aikaiseksi melko vakuuttavan kuvamosaiikin. Syvemmällä olevia kohteita on myös piirretty robottikameran kuvasta. Silti uskon edelleen, että piirtämisellä on veden allakin paikkansa, muutenkin kuin nopeiden luonnosten kohdalla: se kun tarjoaa dokumentoinnin lisäksi samanaikaisen mahdollisuuden myös tulkintaan. Valokuvasta on paha jälkikäteen käydä tarkistelemaan, mitä materiaalia joku kohta esimerkiksi olikaan. Piirtäminen tarjoaa mahdollisuuden korostaa niitä asioita, jotka tulkitsija kokee merkittäviksi, ja jättää joitakin mitättömämpiä yksityiskohtia vähemmälle huomiolle.
Suunnittelimme Karon kanssa, että yrittäisimme harjoituksen vuoksi dokumentoida piirtämällä veneitä, jotka eivät vielä ole kokonaan veden alla. Samalla tulisivat kenties termit ja rakentamisen tavatkin tutummiksi.
Pitäisi vaan saada aikaiseksi aloittaa.