Linnankosken voimala, Vuoksi

Lokakuu on jo pitkällä, mutta mieli paloi viime viikonlopun onnistuneen RD-kurssin jäljiltä vielä veteen. Täksi viikonlopuksi tultiin mummolaan Imatralle, ja etukäteen selviteltiin mahdollisia sukelluskohteita täälläpäin. Mummo oli jo taannoin maininnut, että oli nähnyt Vuoksen rannalla sukeltajia, ja näiltä kyselemällä selvittänyt, että veden alla oli nähtävillä vanhan voimalan jäänteet. Tätä asiaa piti sitten selvittää. Imatran urheilusukeltajien sivuilta löytyi perusinfoa, ja soitto ystävilliselle seura-aktiiville vielä varmisti, että kohde on varsin helppo eikä virtausten pitäisi olla kovinkaan pahoja.

Ajamalla Tainionkoskentieltä uimahallin risteyksestä karjalaistalo-ulkomuseolle päin ja sitten vielä pätkän pyörätietä ("saa sinne ajaa, se on sovittu", sanoi US:n kaveri) löytyikin Vuoksen rannalta pieni laituri. Veden alta löytyi ainakin tällä hetkellä ohjausnaru, joka vei laiturilta voimalaitoksen jäänteille. Kohde oli siis helposti saavutettavissa ja löydettävissä.

Pieni laituri Vuoksessa. Kuva on otettu pyörätien penkalta, ulkomuseoalue sijaitsee vasemmalla näkyvässä niemessä. (Kuvat: R. Valkama 2012)

Settien kokoamista. Huipputyylikäs roosa nauha -pipo oli mummolta lainassa.

 Kohti Vuoksea ja sen yli! Eiku...

Sukelluskohteena olivat siis Linnankosken vanhan voimalaitoksen jäänteet. Voimalaitos oli rakennettu aivan 1800-luvun lopussa, ja se oli jäänyt veden alle 1929, kun Imatrankosken uusi pato otettiin käyttöön. Nyt jäljellä on vielä vanhan padon kivi- ja puurakenteita sekä turbiiniaukkoja. Virtausta oli hieman, onhan Vuoksi kuitenkin joki, ja rakenteet ohjailivat sitä niin, että enimmäkseen ei kyennyt ennakoimaan, mihin suuntaan se veisi. Mitenkään paha virtaus ei kuitenkaan ollut. Koko rakennelma oli isompi kuin oli odottanut, ja ilman kompassia siellä olisi ollut hankala suunnistaa. Onneksi Jukalla oli kompassi - itse oli reippaana tyttönä jättänyt paitsi sen, myös sukellustietokoneeni kotiin. Nyt kun oltiin näin matalassa kohteessa (maksimisyvyys voimalarakenteiden lähellä olisi kai ollut 8 m, me emme käyneet 7 metriä syvemmällä) ja lähellä rantaa, päätettiin sukellus tehdä näistä puutteista huolimatta.

Rakenteet olivat vaihtelevassa kunnossa, minnekään puuosien alle en kyllä itse menisi. Nähtävää oli kuitenkin paljon, ja paikka hieno varsinkin, kun se suojaisena kohtana houkutteli kaloja: pikkukalaparven lisäksi näimme ison hauen ja vielä isomman mateen, sekä kolme rapua. Pinnalla kupliamme oli kuulemma tarkkaillut useampikin koskelo, mutta eivät sentään sukeltaneet meitä pyydystämään. Kaiken kaikkiaan tämä kohde oli siis hyvinkin näkemisen arvoinen, ja voimalaa voisi hyvinkin tulla katsomaan toisenkin kerran. Varsinkin, kun mummola vastaa hyvinkin palveluiltaan liveaboard-alusta sukelluslomalla: syödään, sukelletaan, syödään, nukutaan päiväunia... Ja kaiken päälle pääsi saunaan ja mummo vielä parsi rikkinäiset villasukkani. Kyllä kelpaa :)

Sukelluksen jälkeen vaari tuli auttamaan kamojen kanssa.

Lisätietoja Linnankosken vanhasta voimalaitoksesta:
VirtuaaliVuoksi
Kristiina Korjonen-Kuusipuro: Voimaa Vuoksesta. Tekniikan waiheita 3/07 (pdf)
Jussi S:n videokuvaa sukellukselta Linnankoskella

Rescue Diver -kurssi

Näin lokakuun iloksi suoritettiin PADIn Rescue Diver -kurssia vähän isommalla porukalla. Ensin oli hätäensiapukoulutusta, sitten teoriakirjan läpikäynti ja kokeet parina eri iltana. Viime viikonloppuna vietettiin sitten ensin lauantai Veikkolassa altaalla ja sunnuntai Vessön kuopalla Porvoossa pelastusharjoituksia tehden. Ensin kertailtiin jo peruskurssilla tuttuja perustaitoja, väsyneen sukeltajan hinaamista ja parin vara-annostimesta hengittämistä. Hinaaminen toisen varusteita riisuen ja elvytyspuhalluksia antaen olikin jo huomattavasti vaikeampaa, ja toisen punkeaminen altaan reunalle yksin uhrin koosta riipuen jo lähes mahdottoman rajoilla. Tilanteen arviointi ja skenaarioharjoitukset tuottivat puolestaan kohtuullisessa määrin päänvaivaa, varsinkin, kun päädyimme Villen kanssa "hätään" oikeasti varsin kaukana rannasta. Reippaasti muut jaksoivat sinne sentään uida, "Ville tarvitsee äkkiä pizzaa!" -huutojen kannustamina: avovesissä harjoitellessa oikeat avunhuudot olisivat voineet aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä  mahdollisten ohikulkijoiden kannalta. Sen verran fyysistä oli puuhastelu, että kylmä ei juuri päässyt tulemaan, vaikka vesi oli rapsakat 11 astetta.

Elvytysharjoituksia villekalle-torsolla. Huomaa Padin suosittelemat siniset kumihanskat (kuva: J. Sahramaa 2012)

 Vessö Looks. (kuva: J. Sahramaa)

 Kyllä sukellus on huippucool harrastus. Tästä kuvasta myös käy ilmi, että 905 sen olla pitää - mulle mahtui lopulta s-kokoinen husky-malli. (Kuva: J. Seppänen)

Väliaikahupia: Jukka ottaa kuvaa Mr. Octoberista (kuva: J. Pajarinen)

Kurssi oli opettavainen ja auttoi varmasti vähän lisäämään luottamusta paitsi itseen, myös sukelluskaverihin. Viime kädessä on kuitienkin hyvin vaikea arvioida, mitä sitä oikeassa hätätilanteessa oikein osaisi tehdä. Se nyt ainakin tuli opittua, että toisten kamoihin on hyvä vähän perehtyä etukäteen, ihan vaan siltä varalta, että jokin sattuisi menemään vikaan: jos ei ole mitään hajua, miten esimerkiksi toisen tasapainoliivi riisutaan, sitä on hyvin vaikea kiireessä ja pienessä paniikissa opetella. Kurssin parasta antia lienikin se, että ylipäänsä tulee mietittyä sitä, miten toimia silloin, kun kaikki ei menekään niin kuin on suunniteltu. Ja sisältyihän siihen myös runsaasti huonoa huumoria, rasvaista pikaruokaa harjoitusten jälkeen ja muutama deko-siiderikin taidettiin nauttia. Vaikka aihe oli vakava, kurssin käyminen kaveriporukalla oli silti varsin mukavaa viikonloppupuuhaa.