Linnankosken voimala, Vuoksi

Lokakuu on jo pitkällä, mutta mieli paloi viime viikonlopun onnistuneen RD-kurssin jäljiltä vielä veteen. Täksi viikonlopuksi tultiin mummolaan Imatralle, ja etukäteen selviteltiin mahdollisia sukelluskohteita täälläpäin. Mummo oli jo taannoin maininnut, että oli nähnyt Vuoksen rannalla sukeltajia, ja näiltä kyselemällä selvittänyt, että veden alla oli nähtävillä vanhan voimalan jäänteet. Tätä asiaa piti sitten selvittää. Imatran urheilusukeltajien sivuilta löytyi perusinfoa, ja soitto ystävilliselle seura-aktiiville vielä varmisti, että kohde on varsin helppo eikä virtausten pitäisi olla kovinkaan pahoja.

Ajamalla Tainionkoskentieltä uimahallin risteyksestä karjalaistalo-ulkomuseolle päin ja sitten vielä pätkän pyörätietä ("saa sinne ajaa, se on sovittu", sanoi US:n kaveri) löytyikin Vuoksen rannalta pieni laituri. Veden alta löytyi ainakin tällä hetkellä ohjausnaru, joka vei laiturilta voimalaitoksen jäänteille. Kohde oli siis helposti saavutettavissa ja löydettävissä.

Pieni laituri Vuoksessa. Kuva on otettu pyörätien penkalta, ulkomuseoalue sijaitsee vasemmalla näkyvässä niemessä. (Kuvat: R. Valkama 2012)

Settien kokoamista. Huipputyylikäs roosa nauha -pipo oli mummolta lainassa.

 Kohti Vuoksea ja sen yli! Eiku...

Sukelluskohteena olivat siis Linnankosken vanhan voimalaitoksen jäänteet. Voimalaitos oli rakennettu aivan 1800-luvun lopussa, ja se oli jäänyt veden alle 1929, kun Imatrankosken uusi pato otettiin käyttöön. Nyt jäljellä on vielä vanhan padon kivi- ja puurakenteita sekä turbiiniaukkoja. Virtausta oli hieman, onhan Vuoksi kuitenkin joki, ja rakenteet ohjailivat sitä niin, että enimmäkseen ei kyennyt ennakoimaan, mihin suuntaan se veisi. Mitenkään paha virtaus ei kuitenkaan ollut. Koko rakennelma oli isompi kuin oli odottanut, ja ilman kompassia siellä olisi ollut hankala suunnistaa. Onneksi Jukalla oli kompassi - itse oli reippaana tyttönä jättänyt paitsi sen, myös sukellustietokoneeni kotiin. Nyt kun oltiin näin matalassa kohteessa (maksimisyvyys voimalarakenteiden lähellä olisi kai ollut 8 m, me emme käyneet 7 metriä syvemmällä) ja lähellä rantaa, päätettiin sukellus tehdä näistä puutteista huolimatta.

Rakenteet olivat vaihtelevassa kunnossa, minnekään puuosien alle en kyllä itse menisi. Nähtävää oli kuitenkin paljon, ja paikka hieno varsinkin, kun se suojaisena kohtana houkutteli kaloja: pikkukalaparven lisäksi näimme ison hauen ja vielä isomman mateen, sekä kolme rapua. Pinnalla kupliamme oli kuulemma tarkkaillut useampikin koskelo, mutta eivät sentään sukeltaneet meitä pyydystämään. Kaiken kaikkiaan tämä kohde oli siis hyvinkin näkemisen arvoinen, ja voimalaa voisi hyvinkin tulla katsomaan toisenkin kerran. Varsinkin, kun mummola vastaa hyvinkin palveluiltaan liveaboard-alusta sukelluslomalla: syödään, sukelletaan, syödään, nukutaan päiväunia... Ja kaiken päälle pääsi saunaan ja mummo vielä parsi rikkinäiset villasukkani. Kyllä kelpaa :)

Sukelluksen jälkeen vaari tuli auttamaan kamojen kanssa.

Lisätietoja Linnankosken vanhasta voimalaitoksesta:
VirtuaaliVuoksi
Kristiina Korjonen-Kuusipuro: Voimaa Vuoksesta. Tekniikan waiheita 3/07 (pdf)
Jussi S:n videokuvaa sukellukselta Linnankoskella