Rescue Diver -kurssi

Näin lokakuun iloksi suoritettiin PADIn Rescue Diver -kurssia vähän isommalla porukalla. Ensin oli hätäensiapukoulutusta, sitten teoriakirjan läpikäynti ja kokeet parina eri iltana. Viime viikonloppuna vietettiin sitten ensin lauantai Veikkolassa altaalla ja sunnuntai Vessön kuopalla Porvoossa pelastusharjoituksia tehden. Ensin kertailtiin jo peruskurssilla tuttuja perustaitoja, väsyneen sukeltajan hinaamista ja parin vara-annostimesta hengittämistä. Hinaaminen toisen varusteita riisuen ja elvytyspuhalluksia antaen olikin jo huomattavasti vaikeampaa, ja toisen punkeaminen altaan reunalle yksin uhrin koosta riipuen jo lähes mahdottoman rajoilla. Tilanteen arviointi ja skenaarioharjoitukset tuottivat puolestaan kohtuullisessa määrin päänvaivaa, varsinkin, kun päädyimme Villen kanssa "hätään" oikeasti varsin kaukana rannasta. Reippaasti muut jaksoivat sinne sentään uida, "Ville tarvitsee äkkiä pizzaa!" -huutojen kannustamina: avovesissä harjoitellessa oikeat avunhuudot olisivat voineet aiheuttaa ikäviä väärinkäsityksiä  mahdollisten ohikulkijoiden kannalta. Sen verran fyysistä oli puuhastelu, että kylmä ei juuri päässyt tulemaan, vaikka vesi oli rapsakat 11 astetta.

Elvytysharjoituksia villekalle-torsolla. Huomaa Padin suosittelemat siniset kumihanskat (kuva: J. Sahramaa 2012)

 Vessö Looks. (kuva: J. Sahramaa)

 Kyllä sukellus on huippucool harrastus. Tästä kuvasta myös käy ilmi, että 905 sen olla pitää - mulle mahtui lopulta s-kokoinen husky-malli. (Kuva: J. Seppänen)

Väliaikahupia: Jukka ottaa kuvaa Mr. Octoberista (kuva: J. Pajarinen)

Kurssi oli opettavainen ja auttoi varmasti vähän lisäämään luottamusta paitsi itseen, myös sukelluskaverihin. Viime kädessä on kuitienkin hyvin vaikea arvioida, mitä sitä oikeassa hätätilanteessa oikein osaisi tehdä. Se nyt ainakin tuli opittua, että toisten kamoihin on hyvä vähän perehtyä etukäteen, ihan vaan siltä varalta, että jokin sattuisi menemään vikaan: jos ei ole mitään hajua, miten esimerkiksi toisen tasapainoliivi riisutaan, sitä on hyvin vaikea kiireessä ja pienessä paniikissa opetella. Kurssin parasta antia lienikin se, että ylipäänsä tulee mietittyä sitä, miten toimia silloin, kun kaikki ei menekään niin kuin on suunniteltu. Ja sisältyihän siihen myös runsaasti huonoa huumoria, rasvaista pikaruokaa harjoitusten jälkeen ja muutama deko-siiderikin taidettiin nauttia. Vaikka aihe oli vakava, kurssin käyminen kaveriporukalla oli silti varsin mukavaa viikonloppupuuhaa.