keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kiiltomatoja ja köyhiä ritareita

Pari viime päivää ovat sisältäneet turismielämyksiä ja bussimatkailua. Maanantaina matkustin Rotorualta pohjoiseen, pysähtyen Waitomon kiiltomatoluolissa ja lyhyesti Aucklandissa vaihtamassa bussia. Satoi vettä, ja kulutin melkein koko päivän luolastoseikkailuun: Waitomon lisäksi bussimatkat sujuivat rattoisasti jos kohta todellisuudesta irtautuneesti WH Questin parissa. Kyllä 90-luvulla osattiin tehdä addiktoivia pelejä.

Stalagtiitit, stalagmiitit ja erityisesti lipuminen pimeydessä kiiltomatokaton alla oli aika mageeta. Itse luolissa ei saanut kuvata, tässä oppaamme katoaa takaisin luolan pimeyteen.

Waitomo sijaitsee paikallisen iwin (heimon) mailla, ja vaikka bisnestä tekeekin turismifirma, suurin osa luolan oppaista on paikallisia maoreita. Meidän oppaamme kertoi luolan "löytäjien" Tane Tinoraun ja Fred Macen olevan hänen isoisoisoisänsä ja -enonsa. Oppaat kokevat olevansa kaitanga, luolien varjelijoita.

Illalla saavuin Whangareihin, ja hetken odottelun jälkeen sain bussiasemalta kyydin Whangarei Falls Holiday Parkiin. Pieni leirintäalueen ja hostellin yhdistelmä oli sympaattinen ja omistajatar erinomaisen mukava ja avulias. Ruokailutilaa oli vain ulkona, mutta Northlandin ilta oli onneksi riittävän lämmin pihalla syömiseen. Lisäpisteitä ilmaisesta netistä (vaikka sitä saikin vain rajallisen määrän), miellyttävän kovasta patjasta ja kuumakylpyaltaasta, joka pääsi hyvään käyttöön sukelluspäivän jälkeen.

Whangarei Falls Holiday Park aamulla.

Itse putoukset sijaitsivat parinsadan metrin päässä.

Eilen oli ohjelmassa sukellusretki Jacques Cousteaunkin suosittelemille Poor Knights -saarille. Eikä muuten suositellut turhaan, sillä sukelluspäivä oli ihan mahtava. Sää oli aurinkoinen, mutta vaikka oli tyyntä, merellä velloi sen verran ettei lainkaan harmittanut, että olin varmuuden vuoksi ottanut matkapahoinvointipillerin aamiaiseni kanssa. Dive! Tutukakan iso tukialus Calypso ei ollut edes puolillaan, joten tilaa riitti hyvin, henkilökunta jaksoi olla innostunutta ja briiffit sekä informatiivisia että hauskoja. Middle Arch ja Blue Mao Mao Arch olivat molemmat hienoja sukelluspaikkoja, paljon kaloja, kelppimetsää ja kevyttä vellontaa kaariholvien ja luolien holleilla. Kaiken kaikkiaan tosi mainio päivä.

Calypso.

Poor Knights Islands on luonnonsuojelualuetta, jossa maihinnousu on kielletty. Saaret ovat harvoja paikkoja Uudessa-Seelannissa, joissa haitallisia tuontinisäkkäitä kuten koiria tai rottia ei ole koskaan elänyt.

Jemmarausku.

Demoiselleja ja snapper vastavalossa.

Demoiselleja riitti.

Ne tulee päin!

Melko hilpeä nudi, eikun siis vapaakiduskotilo.

Possukaloja (red pigfish).


Tänään aamulla jatkoin Paihialle, ja tänne olisi tarkoitukseni juurtua seuraavaksi viikoksi. Vielä en ole nähnyt kylää supermarkettia enempää, mutta kunhan saan pyykit koneesta, täytyy lähteä tutustumaan. Uusi kotini, Seabeds-hostelli, vaikuttaa luksus-maineensa veroiselta: nättiä, siistiä, ja bonuksena kissanpentuja! Todennäköisesti varsin pyykkäyspainotteinen wwooffausurani täällä alkaa huomenna, ja jatkunee toivottavasti ja todennäköisesti tämän viimeisen Uuden-Seelannin viikkoni ajan. Epäilenpä, että saatan viihtyä :) 

Seabeds.

Keittiö.

Näkymä terassilta.

Koska hostelli on tällä hetkellä tupaten täynnä, jouduin väliaikaisesti lomalla olevan managerin makkariin. Kyllä nyt harmittaa.

Bongaa kisu.

Sybil lähettää terveisiä: "njmkkkkkhjjjjjjjjjjjjjjjjjl,kjjjjjjjjjjjn". Sylit on tehty kissoja eikä läppäreitä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti