Tombstone Backpackers, Picton

"Leave the keys to the car. This is New Zealand, nothing ever happens." -Lynne

Olen hiljalleen alkanut kotiutua tänne Pictoniin. Kaupunkihan sijaitsee Eteläsaaren pohjoisosassa, ja vaikka kyseessä on todella pieni paikka (yhdessä Waikawan omakotialueen kanssa yhteensä joku 4000 asukasta), matkustajalautat Wellingtonista tulevat tänne, joten suurin osa liikenteestä saarien välillä kulkee Pictonin kautta. Kauniina kesäpäivinä satamassa ja parin kadun keskustassa riittääkin matkustavaisia purjehtijaperheistä rannalla yöpyviin hippipakumatkaajiin. Tänään sataa vettä, en ole käynyt katsomassa, mutta lienee hiljaisempaa.

Kotini täällä on Tombstone Backpackers muutamat sata metriä keskustasta Queen Charlotte Roadille päin, erinomaisen viihtyisä hostelli hautausmaan kupeessa. Huoneet ovat pieniä mutta yhteistilat tosi kivoja, ja olen jo ehtinyt addiktoitua vakavasti ilmaisella aamiaisella tarjoiltaviin juustosämpylöihin (skonsseihin), niin valkoista vehnähöttöä kuin ovatkin. Tänä aamuna olisi tehnyt mieli hakea kolmas, mutten kehdannut. Ainakin näin kesäaikaan täällä on myös koko ajan täyttä, vaikka kaupungissa on ainakin 5 muutakin hostellia ja koko joukko muita majoitusmahdollisuuksia.

Asunen täällä Pictonissa oleskeluni ajan tai niin kauan kuin omistajatar Lynnen hermo kestää - teimme nimittäin diilin, että työskentelen respassa pari tuntia iltapäivästä useimpina päivinä täällä ollessani, mutten valitettavasti ole maailman luotettavin työntekijä, kun saatan hyvinkin lyhyellä varoitusajalla olla lähdössä sukeltamaan satunnaiseksi määräksi päiviä. Eilisen työvuoron missasin, koska aamupäiväretki venyi paljon pidemmäksi kuin saamani ennakkotiedon perusteella olisi voinut odottaa. Täytyy toivoa, että kestää, koska niin Lynne kuin hostellikin ovat tosi mukavia, ja ainakin toistaisen kokemuksen perusteella jäisin tänne mielelläni.

Lynne ja Ovi.

Respassa on iltapäiväaikaan onneksi yleensä hiljaista, mutta melko vähäinen perehdyttäminen on toistaisten kahden työvuoroni aikana johtanut koko joukkoon mielenkiintoisia ymmälläänolon hetkiä: "Missä tää huone on?" "Mikä on toimiston ovikoodi?" ja tietenkin "Kummallas puolella tietä tätä autoa pitikään ajaa?" Toistaiseksi olen kääntynyt vasta kerran väärälle, eli oikealle, puolelle tietä. Hyväntahtoisuuden ja luottamuksen määrä ei ole ihan vielä lakannut ällistämästä päätä: ensimmäiseksi perehdytykseksi sain kassakaapin ovikoodin ja kehotuksen poimia purkista kahden dollarin kolikoita, jos tarvitsen niitä pesukonetta varten. Firman pakun avaimet löytyvät yleensä lukosta, ja yleinen oletus oli, etten voi tehdä niin isoja virheitä, ettei niistä selvittäisi. Toivottavasti en teekään :)

Hostelli on tosiaan viihtyisä ja wifi ilmainen, jos kohta paikoin vähän hidas - ensin mainittu ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys täälläpäin. Lämpimämpinä päivinä ulkoterassi on suosikkini, ja iltaisin voi käpertyä lueskeluhuoneen sohvalle, jossa tätäkin nyt kirjoittelen. Kaupan päälle täällä on kaksi kissaa hellyydenkipeyttä helpottamassa.

Terassilla voi syödä aamiaista ja katsella tirppoja odotellessaan internetin latautumista. Niiden keskinäinen elo ei kyllä ole kaikkein idyllisintä, varsinkin tuo vasemman yläkulman papukaija kiusaa muita armotta.

Lisää tirppoja.

Snowflake ja paikka auringossa.

Tämän rouvan nimeä olen unohtanut kysyä.

Lounasklassikko: fetasalaattia ja Village Bakkerij'n kasvispiiras.

Yhtenä iltana viime viikolla kävin kävelyllä itse hautausmaalla, mutta se oli aika surullinen kokemus. Pelkkien nimien ja päiväysten sijaan täällä kirjataan hautakiveen myös muuta muistelua ja pitkät pätkät siitä, ketkä vainajaa jäävät kaipaamaan. Hautakivistä vain osa on kristillisiä ja ne ovat muutenkin aika lailla persoonallisempia kuin mihin olen Suomessa tottunut. Kivien alle kätkeytyvien tarinoiden ajatteleminen teki surulliseksi, vaikka moni olikin selvästi elänyt pitkän ja hyvän elämän.

No Exit.

Melkein turhankin kertova hautakivi.

Ettei menisi turhan synkäksi, niin laitetaan vielä vähän aurinkoisempi kuva eiliseltä. Poltin muuten nenäni ja kämmenselkäni, jo toistaa kertaa. Fiksumpi tyyppi ehkä laittaisi aurinkorasvaa...

Hengailua rantsussa tipujen kanssa.