Edwin Fox - hylky kuivalla maalla

Pictonissa on kaksi museota: historiallisen seuran ylläpitämä pieni kunnallinen museo, ja merihistoriallinen museo, joka keskittyy purjelaiva Edwin Foxin jäännösten ympärille. Jälkimmäinen on huomattavasti suositumpi, eikä syyttä, sillä näyttely on paljon mielenkiintoisempi ja museokin nykyisin ammattimaisesti hoidettu. Vanhempi rouva, toinen kahdesta palkatusta työntekijästä, kertoi museon olevan lähiaikoina siirtymässä EF-seuralta Marlborough'n seudun kulttuuriperintöhallinnon alaiseen.

Image courtesy to Edwin Fox Historical Society.

Edwin Foxin tarina alkoi vuonna 1853 Gangesin suistosta Intiasta, jossa alus rakennettiin tiikistä ja intianmerantipuusta. Brittialus ehti purjelaivavuosinaan kuljettaa sotilaita Krimin sotaan, kaljaa Intiaan, rangaistusvankeja Australiaan, uudisasukkaita Uuteen-Seelantiin ja muita sekalaisia lasteja ympäri maailman.

1880-luvulla purjealusten aika alkoi olla ohi, mutta Uuden-Seelannin lihateollisuus kukoisti, ja Edwin Fox muutettiin jättimäiseksi kylmiöksi. Alus hinattiin Pictonin satamaan 1897, jossa sen runko palveli ensin kylmiönä ja sitten hiilivarastona, kunnes tuli lopulta hylätyksi rantaan vuoroveden armoille. EF-seura perustettiin 1965, ja se osti aluksen rungon yhdellä shillingillä. Alus hinattiin takaisin Pictonin satamaan ja on ollut kuivatelakalla pienen museonsa vieressä vuodesta 1999.

Kylmiökäytössä.

Museokierros alkoi videolla, joka esitteli lyhyesti aluksen historian ja kertoi pelastusprojektista, jonka tuloksena aluksen historiaa nyt esitellään. Yhden kerroksen näyttelypaneelit esittelivät Edwin Foxin eri vaiheita, ja nostivat esiin historiallisia dokumentteja, kuten matkalippuja, kirjeitä laivamatkoilta, vankien tuomioluetteloita ja sattumuksia matkojen varrelta. Lisäksi esiteltiin laivanrakennustekniikoita, aluksen osia, aluksen puutavarasta tehtyjä muistoesineitä ja erilaisia alukseen tavalla tai toisella liittyviä esineitä.

Edwin Foxilla oli metalliset polvet (kansirakenteen tuet).

Aluksen runkoa vuosikymmenten roinasta siivotessa oli löytynyt kaikenlaista, kuten kiinalaista posliinia, lääkepulloja, ja vähemmän yllättäen runsaasti liitupiippuja.

Itse Edwin Foxista ei tosiaan ole paljoa jäljellä. Alunperin seuran ajatus oli kai ennallistaa runko purjelaivaksi, mutta siitä ilmeisesti luovuttiin sekä kustannus- että historiallisista syistä hyvin pian: konservoitu runko kertoo paljon enemmän aluksen koko elämänkaaresta kuin ennallistus, joka tuskin enää sisältäisi edes juurikaan alkuperäisen aluksen puutavaraa. Laivan runkoa pääsee katselemaan sekä ulko- että sisäpuolelta, ja kannelle on rakennettu erilaisia pieniä elävöitys-interiöörejä, joissa pääsee esimerkiksi kokeilemaan riippumatossa makaamista ja pitkien laivamatkojen aikana pelattuja pelejä. 

Keula ja kuparisuojalevyjen jäänteet.

Runkoa.

Kannella.

Nousuvesi on tuhonnut muuten yllättävän hyvässä kunnossa olevat tukipylväät.

Sisälaudoitusta kohti perää.

Yksiö ilman mukavuuksia: tällaiseen koppiin majoittui alakannen rahvaan tiloissa kokonainen uudisasukasperhe.

Rikkaammilla matkustajilla oli vähän enemmän tilaa ja selkeästi enemmän yksityisyyttä. Hytin kalusteet piti tosin hankkia itse.

Alakannen ruokalistalta löytyi muun muassa puuroa, hernekeittoa, säilykevihanneksia, laivakorppuja ja teetä. Pari kertaa viikossa sai suolalihamuhennosta.

Tykkäsin museosta kovasti, ja voin ehdottomasti suositella sitä merihistoriasta kiinnostuneille Pictonissa pistäytyjille :)

Museokoira ottaa rennosti.