Puolimatkassa

Hostellissa on hiljaista. Pari viime päivää ovat olleet aiempaan verrattuna lähes hypersosiaalisia, kun on ollut hostellikavereiden synttäreitä ja läksiäispirskeitä, ja eilen illalla myös tuttuja Suomesta omalla Uuden-Seelannin kierroksellaan. Nyt suurin osa pari viikkoa täällä asuneista wwoofereista on jatkanut matkaa, ja sitä myöten mun sosiaalinen elämäni on suurelta osin palannut ruudun tuijottamiseen ja satunnaiseen small talkiin. Vähän haikeaa, mutta sellaista hostellielämä väkisinkin on, ei auta paljoa murehtia.

Kaveruus syntyy yhteisen tekemisen, ja ruoan, äärellä. Karina, Nicola ja projekti Pizza.

Tombstonen takapihalla on puulämmitteinen pizzauuni. En nolannut itseäni, syttyi ekalla tikulla.

Nam nam :P

Synttärisankaria osoitellaan. Juhlaillalliseen kuului Lynnen tekemää lasagnea, mun paistamiani blinihenkisiä lettuja hapankerman, hunajan ja sipulisilpun kanssa (herättivät ensin ennakkoluuloa ja sitten ihastusta)...

...ja synttäri-Pavlova. Vähän höttöä on tuo kiwien kansallisherkku mun makuuni, mutta saatiinpa ainakin sokeriöverit aikaiseksi.

Sittemmin leivottiin vielä sadepäivän ratoksi juustoleipää suunnilleen kaikesta kaapista löytyneestä. Tuoreena tosi hyvää, erityisesti hyvässä seurassa :)

Duunin puolesta Wellingtonista paluun jälkeen on ollut vauhti päällä, käytännössä joka päivä on sukellettu paitsi tänään, jolloin vahdin puolestani hostellirespaa koko päivän. Vähän oli jännää, onneksi koko korttelin vesikatko tuli vasta iltarespan vuoron aikana... Ja huomenna iltapäivästä lähdetään taas mökille sukeltamaan. Koko reissuni on ajallisesti puolivälissä, mutta kovasti loppupuolelta nyt jo tuntuu: Divemasterista on tekemättä enää rippeet, syventävä hylkykurssi sentään sovittu vielä huhtikuun loppupuolelle. Suunnittelen paria viikkoa täällä, parin viikon Eteläsaaren kierrosta, vielä paria sukellusviikkoa ja sitten siirtymistä reiluksi pariksi viikoksi Pohjoissaaren puolelle. Eli onhan tässä aikaa vielä, ehkä muhun on vaan tarttunut vähän Karinan lopun aikojen fiilistä, toinen kun oli kovin haluton lähtemään täältä Pictonista ja palaamaan kohta kotiinsa. Mutta jotenkin matkasuunnitelmien tekokin kaikkine aikatauluineen ja varausten suunnittelemisineen tuntuu kovin lopulliselta touhulta. Ainakaan pitkien etäisyyksien länsirannikolle en silti uskaltane lähteä ilman bussi- ja hostellivarauksia hortoilemaan, paluusuuntaa voi ehkä sitten suunnitella vähän väljemmin. Ja lopulta täytynee kuitenkin katsoa myös säätiedotteita, kaatosade kun ei ehkä ole ihan paras sää mennä maisemia katselemaan. Ja sadettahan varsinkin lännessä riittää, nyt on muutenkin ollut ties mitä syklonia ja tuhotulvaa liikenteessä.

Meritähtiä Koi-hylyn kyljessä. Siitä kiva va-kuvauskohde, että pysyvät paikoillaan.

Bongaa kuvasta naamioitunut rapu. Multa olisi jäänyt koko otus näkemättä, ellei asiakas olisi sitkeästi osoittanut, että tossa se on, kato ny.

Sateisen sukelluspäivän piristyshylje. Vaikka oikeasti sateinen sukelluspäivä oli kyllä oikein hyvä sukelluspäivä, eipä sillä niin väliä, kun kastuu kumminkin.

Taitaa tulla aikainen ilta tänään, oikeastaan tosi mukava ajatus mennä ajoissa petiin ja uppoutua hyvään kirjaan. Kurt Vonnegutin jokseenkin herkullisesti liikkeelle lähteneestä Galapagoksesta on kiittäminen Briania, joka diilasi mulle ennen Wellingtonista lähtemistä vinon virtuaalipinon lukemista suoraan Kindleen. Kyllä on tekniikka ihmeellinen ja ihana asia :)

Evoluutio. On se jännä...