Voi ratsastaa norsulla.
Odotellessa voi ruokkia pientä norsua banaaneilla, korillinen ja valokuvausoikeus 200 thb (noin 5 €). Lisää banaaneja, sanoo pieni elefantti.
Selässä istuessa norsusta näkee vain päälaen. Iho on paksu, ryppyinen ja norsussa kasvaa karheaa karvaa.
Jukka sai huumoribiisissä pusun.
Voi istua baarissa ja juoda. Tähän sisältyy yleensä myös mahdollisuus käyttää wifiä.
Kantapaikaksemme muodostuneen Sweet-raflan Pina Coladaan kuului kukka.
Ennen vuoroamme norsu suihkutettiin.
Norsunohjastajalla oli ikävän näköinen terävä keppi, mutten nähnyt sitä käytettävän kertaakaan. Sen sijaan kaveri poisti kiven norsun varpaiden välistä, kun se oli jäänyt hiertämään.
Norsun niskassa on oikeastaan paljon mukavampaa kuin keikkuvassa istuimessa, pystyy paremmin mukailemaan heiluvaa käyntiä. (Kuva: norsunohjastajemme ei esitellyt itseään)
Norsuratsastus herätti jossain määrin päänvaivaa: halusin päästä lähelle isoa eläintä ja täällä siihen oli tilaisuus, mutta eläinten kohtelu epäilytti jossain määrin. Internetin selailun perusteella yritimme ensin varata retkeä Siam Safari -nimiseen puljuun, mutta siellä oli jo täyttä. Lopulta varaamamme Elephant Safari oli aivan Patongin kulmilla, joten näköalan kannalta se ei ollut mikään erityinen elämys, eikä oppaamme myöskään puhunut kovin kummoista englantia, vaikka yrittikin vähän puista ja ihmisten tekemisistä kertoa (paikalliselämästä ja -luonnosta kertominen ilmeisesti kuuluu norsun selässä heilumisretken konseptiin). Koko touhussa oli myös erittäin vahva rahastuksen maku, mutta sitä ei kyllä tunnu voivan välttää Patongilla missään. Positiivisena puolena eläimiä tunnuttiin kohtelevan suhteellisen hyvin - tuskin parin läskin turistin kanniskelu mäkeä ylös ja alas on ainakaan merkittävästi rankempaa kuin se työ, jota norsut ovat Aasiassa jo tuhansia vuosia tehneet. Ei jäänyt paha mieli, jos kohta ei ole kyllä mikään pakko päästä ronsun selkään uudestaankaan.
Norsun selästä näki myös vähän rantalomakohteen elämän toista puolta.
Mäenvarren hökkelialueen taloista löytyi lautasantennit.
Tämä on osa kuvasarjaani "Koira nukkuu".
Näköala Patongille päin.
Voi käydä ladyboy-kabareessa. Simon's Kabaree on isoin ja varmaankin paras - tanssijoista muutama oli oikeasti hyvä, loput eivät niin ihmeellisiä, ja laulu tuli enimmäkseen playbackina, mutta pukujen ja lavasteiden näyttävyydestä täydet pisteet. Kuvata tai tallentaa ei saanut hurjien sakkojen uhalla. Jos olisin Hyväri, sanoisin, että esiintyjien alkuperäinen fyysinen sukupuoli on havaittavissa lantion muodosta, varsinkin takaapäin ja liikkeessä. Eri näyttävää jengiä, kuitenkin.
Esityksen jälkeen esiintyjät tulivat poseeraamaan ulos. Tunnustan, etten maksanut ekstraa tästä kuvasta.
Voi myös käydä hieronnassa, tunnin thai-rusikointi maksaa Patongilla sen viitisen euroa. Se on ihan mahtavaa, ja sitä jään kyllä kaipaamaan.
Ilmaiseksi:
Voi kävellä. Rannalla voi olla parhaiten rauhassa, varsinkaan vesirajassa ei juuri törmää kaupustelijoihin. Jos on pilvinen päivä, kuten eilen, se on jopa 30 asteen lämpötiloissa melko siedettävää. Voisi myös istua, mutta sitten menisi hiekkaa jalkojen lisäksi myös pyllyyn. Tyydyin ostamaan jääteen ja istumaan jonkin aikaa kojun muovituolissa sen varjolla. Pojat olivat lähteneet yöllä lentokentälle, itse olin vitkutellut hotellilla check out -aikaan asti ja lähtenyt sitten kävelemään ympäri kyliä. Jaksan kyllä vielä hymyillä kaupustelijoille, taksin- tai hieronnantarjoajille sun muille, mutta vähän jo väsyttää. Tottakai kukin vain yrittää pärjätä, mutta jatkuva kohtelu kävelevänä lompakkona ottaa voimille. Käveltyäni riittävästi hain kamani hotlan portaiden alta ja otin mopotaksin takaisin Chalongiin.
Pilvisenä päivänä biitsillä ei ollut tungosta. Taustalla maamerkkinä Patong Tower -hotelli, jonka viehättävän pihan läpi saattoi ovelasti oikaista sille Patong Tower Soille eli sille kujalle, jolla kantahierontapaikkamme ja useimmat käyttämistämme rafloista sijaitsivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti