Näpyjä pinnan alta

Tänään onnistuin vihdoin ostamaan piuhan, jolla ladata kuvia kamerasta iPadille. Asiaa edesauttoi paikallisoppaanani toiminut Aleksi, joka vei mut käymään valtaisaan teknokauppakompleksiin, josta olisi saanut varmasti ihan mitä vaan teknoleluja maa päällään kantaa. Hintaa piuhanpätkälle tuli reilut 25 euroa, ja kyseessä on jopa ihka aito ompputuote. Itse asiassa olin jo kertaalleen onnistunut ostamaan sellaisen muistikortinlukijan, joka olisi mennyt kiinni vanhanmalliseen padiin, muttei suinkaan tähän uuteen miniliittimeen. Ehkä Karo onnistuu myymään sen voitolla eteenpäin jollekulle :P

Mulla on jo jonkin aikaa ollut sukellusreissuilla messissä Jukan vanha Canon G9 vedenalaiskoteloineen. Se on ominaisuuksiltaan varsin riittävä, valkotasapainoa pääsee säätämään yhdestä ohjelmoitavasta napista ja muuten asetukset voi säätää kohdalleen jo pinnalla. Tällä kuvauslaadulla en usko, että uuden kameran hankinta tulee ihan heti eteen, jos pakko ei ole. Vedenalaiskuvaaminen ei ole mitään ällistävää salatiedettä, muttei kyllä ihan hirveän helppoakaan. Asetusten lisäksi komposition kanssa on lievää säätämistä, kun niin oma kuin kuvauskohteenkin asento voi olla miten päin vain, eikä esimerkiksi peruuttaminen ole aina niin helppoa kuin toivoisi. Parhaassa tapauksessa kädessä on myös paksut ja kömpelöt hansikkaat, jos kohta tällä kertaa kuitenkaan ei.

Kokoelma melko klassisia vedenalaisia kuva-aiheita:

Jonkun räpylät, aka "sukeltaja, jonka perässä uin". Tää on Hakkis.

"Kala, joka ui poispäin." Vikkeliä liikkeissään, mokomat.

Korallia. No hei, se pysyy paikoillaan.

Satunnainen hylynosa. Myös nämä pysyvät yleensä hyvin paikoillaan, mutta kokonaisuus ei ehkä ihan hahmotu. Tässä nimenomaisessa on toki myös ehkä hieman kalapuuroa.

Äärimmäisen klassinen olisi myös "suttuinen kuva, aihe epäselvä", mutta se lienee kaikille niin tuttu, ettei sitä tarvitse erikseen jakaa. Kaikeksi onneksi kuvieni joukossa on myös jokunen ihan kohtuullinen otos, joista lisää seuraavassa numerossa :)