Hyvästit Thaimaalle

Mitä siitä kaiken kaikkiaan sanoisi? Bangkok oli ihan ok, muttei todellakaan mikään lempikaupunkini. Jos ja kun palaan Thaimaahan, mieluiten menisin jonnekin rauhallisempaan paikkaan, jossa on vähemmän turisteja kuin Phuketissa, mutta kuitenkin riittävästi sukellusmahiksia, hyvää ruokaa ja hierontaa. Bangkok oli valtava, käsittämätön - ilmajunalla, metrolla, joki- ja kanavaveneellä se oli kuljettavissa, mistä huolimatta olen viime päivinä kävellyt todella paljon. Jos olisi ollut askelmittari, ukko varmasti hurraisi.

Chaopraya-joella.

Olin toivonut tapaavani Juhoa, mutta tämäpä karkasikin viikonlopuksi Pattayalle naisiin (tai siis tapaamaan perhettään). Onneksi Bangkokissa pitkään asunut Aleksi oli kaupungissa, ja suostui oppaaksi näyttämään paikkoja ja pitämään seuraa. Käytiin katsomassa Spike Leen uudelleenfilmatisointi korealaisklassikosta Oldboy, jota en aikanaan käynyt katsomassa, kun se kuuleman mukaan oli niin raaka. Ruumiita tuli tässä uudelleenfilmatisoinnissakin, ei ihan suosikkileffani, mutta katsoihan sen. Thaimaalaiseen tapaan nousimme kunnioittavasti seisomaan, kun kuninkaan hymni soitettiin ennen leffaa.

Aleksi ja sitruuna-minttu-juoma israelilaisessa raflassa (oli muuten tosi hyvää). 

Veikkaan, että mieleen jää lähinnä pieniä hauskoja tai absurdeja yksityiskohtia. Kaikki tuntui samaan aikaan valtavan suurelta tornitalojen katveessa, ja varsin pieneltä katukojujen keskellä. Itsekseni ollessani söin lähinnä rahansäästösyistä pääosin katukeittiöruokaa, joka oli varsin hyvää ja käsitykseni mukaan myös tuoretta. Valmiiksi viipaloitujen hedelmien ostaminen pienessä pussissa kera napostelutikun oli suosikkini - melonipussillisen hinta vaihteli 25-50 sentin väliltä. Nuudelikeitolle tuli hintaa noin euro.

Kyltin mukaan täällä sijaitsi prinssi Adisaranuwongse Sukhasvastin palatsi.

Thaikulttuuriin en tällä reissulla juuri päässyt sisälle - luin kyllä historiasta jonkun verran wikitravelista, mutten jaksanut panostaa museoihin. Aleksin kanssa jutteleminen auttoi ymmärtämään vähän, ja hieman yritin päästä perille myös Bangkok Shutdownin syistä, lähinnä lehtiä lukemalla. Kulttuurihistoriallista kiertelyä tuli tehtyä lähinnä temppeleissä. Ne, kuten itse kaupunkikaan, eivät ole kauhean vanhoja, mutta aika moiset määrät kultaa ja glitteriä niihin on ympätty.

Erilaiset pienet patsaat olivat suosikkejani.

Tämä ei ole patsas.

Wat Arun oli päällytetty posliinilla.

Wat Phon lepäilevä Buddha oli ISO.

...ja sen jalkapohjat oli peitetty helmiäiskoristelulla.

Bangkokista olisi voinut ostaa lähes mitä tahansa, keskusta oli pullollaan toinen toistaan hulppeampia kauppakeskuksia. Ja basaareja. Reppumatkaajien suosimalla Khao San roadilla olisi voinut vaihtaa koko garderoobinsa vauhdilla hippilookkiin.

Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla myytiin mitä vaan jumalpatsaista koiranpentuihin. Nämä tiput olivat kai tipahtaneet kanahäkistä, ja olisivat tahtoneet takaisin muun poikueen luo.

Kaiken kaikkiaan pari päivää Bangkokissa oli mulle ihan riittävästi. Tämän välilaskun jälkeen onkin sitten aika lähteä katsomaan, millaista on elämä Uudessa-Seelannissa. Odotan jo innolla.