Dunedin

Dunedin jäi taakse jo eilen aamulla, mutta käytin kuusituntisen bussimatkan Christchurchiin blogaamisen sijaan kiihkeään maailmanvalloitukseen Civissä (mmm, pitäisköhän jatkaakin sitä...) enkä kirjoittanut vielä mitään. Länsirannikolla ei kiemuraisten teiden vuoksi ollut mahdollista kirjoittaa tai lukea bussissa, mutta täällä Canterburyssa on tasaista ja tiet suoria. Taakse jäi myös Nicola, jonka kanssa oli oikein kiva reissata hetki. Rahanmeno autonvuokrineen ja ulkona syömisineen kyllä hieman alkoi hirvittää, mutta päätin, että keskityn huolehtimaan siitä vasta tästä päivästä lähtien. Eilen illalla oltiin vielä tänään kotiinsa lähteneen Pictonista tutun Lauran kanssa syömässä kiinalaista, ja täydensin ruokavarastojani marketissa kun sellaisen vihdoin löysin. Tästä eteenpäin pari päivää ajattelin elää lähinnä niillä sekä ilmaishyllyn ruoilla, joita kaupungista koteihinsa lentävät viimeisen illan asukkaat runsaskätisesti hostelliin hylkäävät ;) Saldo on toistaiseksi ollut ihan kohtuullinen: mysliä, hedelmiä, margariinia, pestoa, riisiä... Kyllä kelpaa, kiitos.

Se jo kertaalleen mainittu Dunedinin rautatieasema.

Asema sisältä. Lasimaalausikkunoissa oli höyryvetureita.

Katutaidetta keskustasta.

Dunedin oli tosi kiva. Kaupungin perustivat skotit ("Dunedin" on Edinburgh gaeliksi), ja sen rikastuminen 1860-70 -lukujen kultaryntäyksissä näkyi erityisesti jokseenkin prestiiseissä kivitaloissa. Dunedinissa toimii maan vanhin yliopisto, ja kyseessä onkin opiskelijakaupunki, josta oli varsin helppoa löytää muun muassa kohtuuhintaista mutta herkullista aasialaista ruokaa. Lievästi potterteemainen hostellimme Hogwartz sijaitsi yhdellä ydinkeskustaa ympäröivistä kukkuloista entisessä piispan asunnossa. Kaunis talo ja kiva paikka, jos kohta korkeat huoneet ja yksinkertaiset ikkunat tiesivät vilpoisia mutta huikean avaria makuuhuoneita. Ruokasalissa taas oli iltaisin kamiinassa pidetyn tulen vuoksi huomattavan kuumaa, mutta kotoisaa. Viihtyisä hostelli kaiken kaikkiaan.

Hogwartz kuvassa vasemmalla.

Hostellista kadulle.

Pannariaamiaisen äärellä.

Dunedin-päivä alkoi pannukakkuaamiaisella Lonely Planetin suosittelemassa Governor's Cafessa, ja jatkui muutaman tunnin nettihengaamisella kirjastossa tulevien matkasuunnitelmien aikaansaamiseksi. Ilmaisen wifin puute voi olla ensimmäisen maailman ongelma, mutta kyllä ärsyttää, että Uusi-Seelanti on tällainen netinkäytön takapajula verrattuna vaikka Thaimaahan, jossa ilmainen wifi löytyi joka paikasta, rajoituksetta. Huoh. Tiemme erosivat hetkeksi, kun Nicola jäi taidegalleriaan ja mä menin edeltä Settler's Museumiin, joskin jouduin nauttimaan vahvistavan vihannesskonssin ennen kuin jaksoin tutustua kokoelmiin.

Esi-isien ja -äitien galleria. Monet Uuden-Seelannin ensimmäiset valkoiset olivat valaanpyytäjiä, jotka naivat maorinaisen. Vielä 1800-luvun alkupuolella pakehoja oli maassa niin vähän, monessa iwissä (maoriheimossa) heimon vanhimmat suosivat näitä liittoja, jotka toivat paljon uusia resursseja maorien ulottiville.

Uudisasukasmuseon lähes parasta antia olivat replikat kuten tämä skotlantilaisten uudisasukkaiden mökki, jonka sisään sai mennä.

Ihan paras matkailuvaunu 1960-luvulta.

Älkää kysykö, mä en tiedä.

Viimeisen yhteisen iltamme kunniaksi jatkoimme vielä syömään vietnamilaista Saigon Van -raflaan, halpaa, hyvää ja jälleen kerran LP:n suosittelema. Vielä en ole osunut opaskirjan mainostamaan raflaan, joka olisi ollut ankea - joku pointti niiden suositusten lukemisella siis selkeästi on :)

Lihaisaa nuudelikeittoa, valkosipulivihanneksia ja vaihteeksi Marlborough'n valkkaria. Dunedinissa oli paljon BYO-rafloja, joihin sai tuoda oman viininsä pientä korkkausmaksua vastaan.

Yöllinen kirkko Octagonilla.