Pari päivää The Catlinseilla ovat olleet pääosin biitsibongausta, maustettuna muutamalla vesiputouksella, koko joukolla lammaslaitumia sekä yhdellä kohtuullisella ja yhdellä jokseenkin ankealla hostellilla. Vuokrattiin tosiaan Nicolan kanssa Queenstownista auto, ja ajettiin Invercargillin kautta niin etelään kuin mahdollista. Curio Bayssa yövyttiin Dolphin Lodgessa, joka oli varustettu kohtuullisilla mukavuuksilla ja hervottomalla joukolla aucklandilaisia mummoja ja pappoja pikkubussiretkellä ("Adventure before dementia"). Viimeksimainitut pelasivat äänekkäästi Unoa pitkälle yöhön, ja yrittivät aamulla pihistää myös mun ruokakassini eväitään pakatessaan. Jos elän yhtä vanhaksi, toivon, että mullakin on edelleen yhtä hauskaa :D
Keskiviikko alkoi kivettyneellä metsällä ja vesiputouksilla ja jatkui pitkin Southern Scenic Routea Nugget Pointiin asti. Roaring Bayssa bongattiin yksi huippuharvinainen keltasilmäpingviini, jonka melkein voi erottaa iPhonella otetuista kuvista. Mitäpä sitä turhaan oikeaa kameraa mihinkään mukaan raahaamaan... Yöksi palattiin pikkuisen taaksepäin Surat Bay Lodgeen, joka on ehkä tähänastisen matkan ankein hostelli: yhteiset tilat olivat ihan ok, mutta kahdeksan hengen dormihuone oli kylmänkostea ja haisi pahalta. Kuuntelin hiirten rapistelua seinissä sähköpeiton lämmittämässä sängyssä ja ihmettelin, mikä ongelma olisi ollut lämmittää koko huone yksittäisten sänkyjen sijaan? Ei todellakaan tarvitse mennä takaisin, vaikka sijainti suoraan merileijonabiitsin vieressä olikin hyvä.
Torstaiaamuna pysähdyttiin houkuttelevasti nimetyssä Cannibal Bayssa väistelemässä vielä vähän lisää biitsillä lötköttäviä merileijonia, ja jatkettiin sitten Balcluthassa nautitun kahvikupillisen kautta Dunediniin. Villieläinteema jatkui kuitenkin vielä iltapäivällä, kun ajettiin vajaa tunti kaupungista Otagon niemimaan päähän albatrossien pesimäpaikoille. Infokeskus tarjosi tietopaketin, kaakaota ja marjapiirakkaa (sisäänpääsy maksoi 5 dollaria, mutta sillä sai samanarvoisen kupongin, jonka saattoi käyttää kahvilassa), mutta päätettiin jättää hieman hintavat opastetut kierrokset tällä kertaa väliin. Niemimaan merenpuoleisella reunalla tuuli oli onneksi niin kova, että nuo ylväät ylikasvaneet lokit olivat lähteneet liikkeelle ihan ilman lisämaksujakin.
Kun nyt hostelleista äsken kirjoittelin, niin mainittakoon, että Adventure Queenstown Hostel oli lievästä bilehostellivibasta (jota siis itse en erityisesti arvosta, pidän hiljaisista ja rauhallisista paikoista) huolimatta erinomainen ja tarjosi koko joukon ilmaisia palveluita wifistä lähtien. Jos palaisin Queenstowniin, menisin ehdottomasti sinne uudelleenkin, mutta mun matkani jatkuu täältä itärannikkoa ylös ja lopulta takaisin Pictoniin. Ensin kuitenkin ohjelmassa yliopistokaupunki Dunedin, jonka nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa maailman jyrkin asuinkatu ja eteläisen pallonpuoliskon kuvatuin juna-asema. Ja ilmainen netti keskustassa sekä kirjastossa... :)
Sandfly Bay.
Ai mää vai?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti