Punakaiki

Nelsonista varhaisaamun bussi körötteli kohti jäätiköitä, mutta mä jäin kyydistä Punakaikissa. Pancake Rocks on käytännössä keskellä ei mitään sijaitseva hämmentävä kivimuodostelma, jonka kupeeseen on perustettu pari kahvilaa ja matkamuistokauppa. Lähistöllä on myös kansallispuisto kävelyreitteineen ja kohtuullisesti majoitusta. Itse päädyin hostellikaverin suosituksesta Te Nikau Retreatiin, enkä todellakaan katunut. Metsään sirotelluista sekalaisista mökeistä koostuva hostelli oli eri sympaattinen, ja vaikka Punakaikissa ei varsinaisesti ole mitään muuta kuin luontoa ihmeteltäväksi, sitä kyllä kelpasi ihmetellä.

Pancake Rocks.

Väittivät, ettei syytä tällä tavoin kerrostuneiden kivien geologiselle muodostumiselle tiedetä. Ällistää päätä.

Te Nikau Retreat.

Pieni hyllykauppa palveli niitä, joilla ei ollut tarpeeksi ruokaa mukana. Itse ostin myös sekä eilen että tänään tuoreen muffinssin, nam :P

Kerrossänkyjen sijaan tornimaisessa Rata Lodgessa oli paksut patjat lattialla. Hyvin nukutti, ja oleskelutilaa oli niin paljon, että illalla ennen nukkumaanmenoa mulla ja aasialaisjannulla oli molemmilla oma hengaamiskerros.

Polut mökkien välillä valaistiin illan tullen.

Hostelli saa miinuspisteitä lähinnä maksullisesta netistä (5$ / 24h). Päätin nuukailla, joten netissä hengaamattomuus ei oikein jättänyt muita tekemisvaihtoehtoja kuin kävelyllä käymisen, matkasuunnitelmien tekemisen ja lukemisen. Mikä ei oikeastaan haitannut yhtään, olen tällä hetkellä ihan koukussa Frank Schätzingin ekologiseen tieteisjännäriin The Swarm (suom. Pedot). Kirja on ilmeisesti valtava, olen lukenut sitä jo päiviä ja Kindlen mukaan vielä on kuusi tuntia jäljellä...

Punakaiki Cavern. iPhonen taskulamppu on muuten yllättävän kätevä.

Biitsikuvan otti belgialaistyttö.

Länsirannikolla pääsi katselemaan auringonlaskua, jota Marlborough'ssa ei koskaan näe. Mä en tiedä, mitä Sounds on suomeksi, salmi? Uponneet jokilaaksot kuitenkin peittävät auringonnousut ja laskut näkyvistä.

Auringonlaskun aikaan rannalla oli niin kaunista, ettei edes hietakärpästen parveilu onnistunut sitä järkyttämään. Vaikea edes kuvailla, miten siistiltä tuntui istua siellä.

Rauhallinen aamu kuistilla teekupin ja muffinssin kera häiriytyi hieman, kun jouduin taistelemaan aamiaisestani huomattavan röyhkeiden wekojen kanssa. Tipuset olivat kuitenkin sen verran somia, että saavat anteeksi :) Vielä kävelyretki jokilaaksoon, ja puolenpäivän jälkeen takaisin bussiin ja kohti Fox Glacieria. Maisemat olivat välillä niin upeita, että aloin melkein herkistellä - onneksi takanani istuneen amerikkalaisrouvan jatkuva kommentointi onnistui palauttamaan maan pinnalle. Silti olisi ollut mahtavaa, jos joku niistä rakkaista ihmisistä, joiden kanssa olen aiemmin tien päällä ollut, olisi ollut mukana jakamassa näitä hetkiä. Joku päivä tehdään vielä tänne roadtrip yhdessä!

Weka-tipuja.

Pororari-joki.

Punakaikin jylhyyden jälkeen Fox Glacierin kylä ja Iwory Towers -hostelli tuntuvat aika nuhjuisilta, mutta katsotaan, josko huominen tarjoiaisi vilauksen jäätiköstä itsestään...